ROSS
uros | syntynyt noin 2010 | Kotihoidossa Pöytyällä | noin 45-50 cm
23.5.2023
Ross on poissa.
Vielä hetki sitten hän juoksi pihalla jättäen vuodet harteiltaan ihmettelemään, mihin se koira katosi. Sadepisaroiden alkaessa tippua taivaalta hän seisoi ensimmäisenä oven takana vaatimassa sisäänpääsyä. Hän, joka tullessaan viis veisasi turkkinsa kastumisesta. Joka kerta sisään tullessaan hän paineli suoraan keittiöön ja haukkui ihmisensä pystyyn, jos palkka sisääntulosta ei ollut kunnollinen. Jos häneltä olisi kysynyt, milloin hän on viimeksi syönyt, hän olisi vastannut, suu täynnä ruokaa, että suurinpiirtein kaksi vuotta sitten.
Ensimmäiset kymmenen vuotta Ross eli aisaparinsa Ginon kanssa kadulla, kunnallisella tarhalla, Glinan tarhalla ja viimeisimpänä ennen Suomeen tuloa Carpen tarhalla. Kun Embla perustettiin, minulle oli itsestäänselvää, että Ross on ensimmäinen hoitolaiseni Emblalta. Sydänmadon hoito viivästytti saapumista, mutta vihdoin hän saapui vuonna 2021. Muutaman mutkan kautta yhdistyksessä päätimme, että Ross jää meille asumaan loppuelämäkseen. Hänestä tuli Emblan kummikoira. Rossilla oli koti. Hän oli perillä.
Pikkuhiljaa Ross kuitenkin, kipulääkityksestä huolimatta, alkoi jyrsimään nilkkojaan, ylösnousu oli kankeaa ja hänellä oli dementian oireita. Nyt, kun elämä oli vielä hyvää, oli aika kiittää Rossia ja päästää irti. Viimeisen kuukauden ajan me kuitenkin todella, todella otimme kaiken irti elämästä.
15.5. Ross nukkui pois. Kotona, rakkaidensa ympäröimänä ja naama maksalaatikossa. Silitin häntä ja koetin vetää keuhkoihini hänen tuoksuaan niin, että siitä riittäisi loppuelämäkseni. Nyt on niin kovin tyhjää. Herätessäni en enää näe Rossia tuijottamassa minua ja vaatimassa ruokaa. Kun teen ruokaa, ei Rossin kirsu ole enää kiinni polvitaipeessani. Vaatimassa ruokaa, kuinka muutenkaan.
Ross oli ja on rakastettu. Rakastan sinua, Ross, maailman hienoin poika. Rakastan ihan hirveän paljon.
Kiitos kaikesta.
Maarit
18.12.2021
Rossille tuli joulu ajoissa. Pitkät tarhavuodet ovat kuluttaneet Rossia, mutta onneksi hän on säilyttänyt pilkkeen silmäkulmassaan niistä huolimatta. Jälkensä ne ovat silti jättäneet ja hän on jäänyt varsin araksi koiraksi, jolle turvaa tuovat tutut nurkat, rutiinit ja asuintoverit. Hänen näkönsä on heikentynyt ja hän on alkanut haukkumaan pimeällä. Siksi sovimmekin, että Ross saa nyt jäädä nykyiseen hoitopaikkaansa viettämään eläkepäiviään ja hänestä tulee Emblan uusi kummikoira. Ross on perillä.
7.11.2021
Ollessaan kotihoidossa Ross on aina asunut paitsi ihmisen, myös muiden koirien kanssa, sekä urosten, että narttujen. Kotihoitopaikan uros on ollut luonteeltaan melko määräävä ja rajoittanut jonkin verran myös Rossin elämistä. Nyt tuo uros on lopetettu ja Ross on parin viikon ajan elänyt hoitopaikan nartun kanssa. Aluksi Ross vaikutti hieman eksyneeltä, kun yksi laumasta puuttui, mutta ajan kuluessa hän on selvästi alkanut uskaltamaan enemmän. Ihan parin viime päivän aikana, noin puolitoista viikkoa uroskaverin kuolemasta, hän on alkanut haukkumaan pihalla, tapa, joka on uusi. Ikäänkuin hän olisi ominut edesmenneen uroksen tavan vahtia. Muutoin Rossin häntä heiluu nykyään aina, kun häntä puhuttelee tai kutsuu ja yhä useammin hänen lepopaikkansa on siellä, missä tuttu ihminenkin on. Rossia ei vielä saa koskea, joten myös ulkoilu valjaissa joutuu odottamaan. Isolla aidatulla pihalla hän saa kuitenkin juosta vapaana ja juokseminen todella maistuu. Rossin kodilta vaaditaan siis paljon, mutta toisaalta hän on hyvin vähään tyytyväinen pappa, joka rakastaa kunnon päiväunia ja ruokaa.
10.10.2021
Emblan aktiiveilla on tapana ajoittain kokoontua Pöytyällä, Rossin kotihoitopaikassa. Tällä erää ihmisten lisäksi tilalla pyöri Rossin lisäksi neljätoista muuta koiraa. On kerrassaan mykistävää, miten pajon Ross nykyään tekee itsenäisiä ratkaisuja ja päättää mennä haistelemaan, ottaa namin kädestä ja viettää aikaa suuressa koiralaumassa. Ross tuleekin erinomaisen hyvin vieraiden koirien kanssa toimeen, hoitopaikan omat koirat ovat kuitenkin paras tuki. Myös uusia ihmisiä hän kävi varsin aktiivisesti haistelemassa, ehkä joskus vielä etukauttakin. Ross on rohkaistunut aivan valtavasti ja sen myötä löytänyt myös oman äänensä. Ruoka saa Rossiin liikettä ja hän myös haukkuu todella ponnekkaasti, jos (kun) tarjoilun on liian hidasta. Rossissa asuva ilkikurisuus alkaa myös näkymään. Rossin kohdalla on ymmärrettävä, että hänen edistymistään tulee tukea hänen omalla tavallaan ja omassa tahdissaan. Hän kyllä oppii, mutta hän tarvitsee itselleen turvallisia tapoja oppia ja meidän ihmisten tulee niitä hänelle luoda.
26.9.2021
Ross on nyt ollut uudessavanhassa kotihoitopaikassaan noin neljä viikkoa. Näkymättömästä ja huomaamattomasta koirasta on alkanut kuoriutua koira, joka uskaltaa näkyä ja joka alkaa kokemaan, että hän on yksilö, joka voi tehdä valintoja ja vaikuttaa itse elämäänsä. Sitä avautumista on kotihoitajan ollut valtavan hieno seurata. Hihnalenkit odottavat vielä, mutta niiden aika on sitten, kun on. Toistaiseksi hän saa juosta ja hepuloida isolla aidatulla pihalla ja se tuntuu papalle riittävän hyvin. Ja kyllä, erityisesti nyt, kun paino on pudonnut, Ross on alkanut juoksemaan ja liikkumaan riemukkaiden hepuloiden ryydittämänä. Sen jälkeen onkin hyvä nukahtaa koirakavereiden kanssa ja nukkua kunnon nokoset.
1.9.2021
Tällä välin Ross on vaihtanut paikkaa ja etsii nyt kotia kotihoitopaikasta, johon se ensimmäiseksi Suomeen viime vuonna saavuttuaan meni. Entisessä kotihoitopaikassa on koirakavereita ja se on selvästi auttanut Rossia, sillä hän selvästi hyötyy toisten koirien esimerkistä sekä siitä, että voi tutustua asioihin koirakavereiden selän takana turvassa. Ross on reilusti ylipainoinen ja painoa pudotetaan maltillisesti. Vanhan koiran nivelet eivät tykkää ylipainosta, mutta onneksi Rossin mieli on pirteä ja hän nauttii pihalla hepuleista ja innostuu helposti. Koskettaminen on edelleen Rossille todella vaikeaa, mutta sitä harjoitellaan Rossin itsensä valitsemalla tavalla ja pikkuhiljaa Ross on alkanut tulemaan ihan kotihoitajan lähelle. Rossista ei varmasti koskaan tule kainalokoiraa ja jonkinasteinen arkuus hänessä säilyy varmasti, mutta hänen riemunsa, kun tuttu ihminen tulee kotiin, on maailman liikuttavinta. Ruoka-aikaan Rossista kuoriutuu kovaääninen komentaja, muutoin Ross on hiljainen ja lähes huomaamaton koira. Ross etsii kotia, jossa on iso aidattu piha sekä lempeitä koirakavereita. Pappa on kerrassaan herttainen ja kultainen ja hänelle soisi kodin niin kovin mielellään.
7.8.2021
Aina eivät asiat mene niinkuin on suunniteltu. Koiraton koti osoittautui Rossille liian vaikeaksi ja pappa jatkaa kotinsa etsimistä. Toistaiseksi hän etsii uutta kotia nykyisestä kodistaan käsin, jossa hän elelee kahden aikuisen ja kahden kissan kanssa. Sekä aikuisten että kissojen kanssa elo sujuu ongelmitta, mutta reippaamman koiran vetoavun puuttuessa on eteneminen jämähtänyt paikoilleen ja muun muassa hihnalenkit odottelevat edelleen. Edelleenkin Ross nauttii ihmisen lähellä olemisesta, mutta kosketus on aika vaikeaa. Ross etsiikin nyt rescuekokenutta aikuiskotia, jossa on tarjota koiralle oma, aidattu piha ja jossa olisi rauhallinen, koiraystävällinen koira.
11.11.2020
Suloisen Rossin kotihoito jäi lyhyeksi, sillä se on varattu ikiomaan kotiinsa.
2.11.2020
Kuukauden kotikoirana elänyt Ross on löytänyt juoksuhepulit, kanaherkut, ruuan ylipäätään ja nokoset pehmoisella pedillä. Lisäksi hän on jyrsinyt luita sydämensä kyllyydestä ja repinyt palasiksi muutamankin maitopurkin. Hoitopaikassa on iso aidattu piha, johon Ross tekee tarpeensa, sillä hihnalenkille ei vielä päästä hänen ollessaan vielä liian ujo ihmisen käsiteltäväksi. Joka päivä kuitenkin edistytään ja nyt, kun kotihoitaja kävelee nukkuvan Rossin ohitse, tämä saattaa korkeintaan raottaa silmiään. Paljon on kuitenkin vielä matkaa, että Ross oppisi kestämään ihmisen kosketuksen ja hihnalenkkikin onnistuisi. Ruoka on Rossille äärimmäisen tärkeää ja erityisherkun ollessa kyseessä, hän on ihan viime päivinä alkanut osoittamaan äkäpussin elkeitä keittiön siinä kohdassa, missä kotihoitaja on tarjoillut herkkuja. Asiaa työstetään ja toivottavasti pappa oppii luottamaan siihen, että herkut eivät lopu kesken. Pihamaalla on paljon lintuja ja oravia, eikä Ross jaksa juurikaan niistä kiinnostua, joten kissaperhekin voisi sopia hänelle. Ihmisestä on tullut hänelle tärkeä ja alun koirakeskeisyyden tilalle on tullut tahto olla ihmisen lähistöllä. Rossille etsitään ensisijaisesti kotia, jossa on muita koiria vetoapuna, mutta tietyin edellytyksin myös koiraton perhe voi tulla kyseeseen. Papparainen saattaa muiden mukana haukahtaa, mutta pääasiassa hän on hyvin hiljainen pappa, joka nauttii pitkistä unista pehmoisella alustalla ja rauhallisista ulkoiluista. Ross on hyvin kiltti ja ujo koira ja hänessä on jotain valtavan hellyttävää ja sielukasta. Kerrostaloon Rossia ei luovuteta.
12.10.2020
Ross saapui kotihoitoon 1.10. ja on nyt siis puolitoista viikkoa elänyt elämää sisäkoirana. Alkuun Ross vain nukkui, mutta hänessä uinuva uteliaisuus heräsi heti, kun pahimmat univelat oli kuitattu. Vielä ihmisen kosketus on liian jännää, eikä häntä siihen painostetakaan. Kaikki aikanaan. Sen sijaan Ross on opetellut syömään kanaherkkuja ja lepäilemään rennosti omalla pehmeällä pedillä. Hän on hyvin sopuisa, hiljainen ja antaa herkästi muille koirille tilaa. Kotihoitopaikan koiriin hän suhtautuu uteliaasti ja kohteliaasti, koko lauma tulee hyvin toimeen keskenään. Rossin kanssa on alusta asti harjoiteltu yksinoloa ja hän nukkuu rauhassa koko ajan. Nyt ihan viime päivinä hänellä on ollut ilmeisen tylsää ja suuhun ovat päätyneet takkapuut ja muovipussit. Tästä viisastuneena hän saakin Kongin työstettäväkseen yksin jäädessään. Kaikkiaan Ross on hyvin kultainen pappa, jolla on toivottavasti vielä monta hyvää vuotta edessään.
Tausta ja tarina:
Rossin ja Ginon tarina on romanialaisittain hyvin tyypillinen. Kaduilla asuvat koirat asettuvat usein tietylle asuinalueelle varsinkin, jos siellä sattuu asumaan hyväsydämisiä ihmisiä. Nämä ihmiset ruokkivat alueen kodittomia koiria ja katsovat niiden perään. Myös Ross ja Gino viihtyivät tutussa korttelissa, kunnes 2014 keväällä niiden tuuri loppui. Paikallisen tarhan rankkureille ilmoitettiin alueella pyörivistä koirista ja Gino ja Ross päätyivät kunnalliselle tarhalle. Useimpien koirien tarina päättyy tähän, sillä kunnalliset tarhat lopettavat koiria jatkuvasti tehdäkseen tilaa uusille. Ginon ja Rossin onni oli, että niitä ruokkinut henkilö otti yhteyttä Carpen ylläpitäjään Carmeniin pyytääkseen apua. Niinpä Carmen haki kaksikon turvaan omalle tarhalleen, josta he myöhemmin muuttivat uudelle Carpen tarhalle.
Ross on malliesimerkki tarhalla ujoksi jäävästä koirasta. Hän on luonteeltaan äärettömän pehmeä, lempeä ja alistuva. Niinpä hän jää reippaamman häkkikaverinsa varjoon ja pysyttelee pois tieltä, ettei erimielisyyksiä synny. Tarhan hälinässä ja hektisessä aikataulussa hän ei saa mahdollisuutta tutustua uusiin asioihin ja ihmisiin omaan tahtiinsa, joten hän päätyy usein katselemaan tilanteita hieman kauempaa. Rossin koko olemuksesta näkee, että hän haluaisi kovasti uskaltaa, ja jännityksestään huolimatta Ross tulee aina tilanteen ollessa vähänkään rauhallisempi hakemaan herkkuja myös vierailta ihmisiltä.
Ross on tarhalla hyvin huomaamaton. Hän ei juurikaan hauku eikä hänellä ikinä ole ollut ongelmia muiden koirien kanssa. Hän on perusolemukseltaan rauhallinen ja tasapainoisen oloinen. Suloinen, luonteensa ja tavallisen ulkonäkönsä vuoksi niin kovin herkästi unohtuva Ross ansaitsisi vihdoin oman mahdollisuutensa pehmeään petiin ja oman ihmisen huomioon.
Ennen yhteydenottoa pohdithan tarkasti omat resurssisi koiran adoption suhteen. Koiran hankkiminen vaatii valtavasti sitoutumista parhaimmillaan vuosien ajaksi. Sairastavan koiran hoito on usein kallista ja hoidon tarve voi tulla hyvinkin yllättäen. Koira kaipaa ja tarvitsee seuraasi, joten mietithän tarkkaan onko elämäntilanteesi sopiva koiran tuloon. Koira vaatii myös paljon yhdessä harjoittelua kasvaakseen yhteiskuntakelpoiseksi, joten sinun on oltava valmis panostamaan kärsivälliseen asioiden opetteluun. Joskus koiralla esiintyy myös erilaisia käytöshäiriöitä, joiden poisharjoittelu on vastuullasi.
Tullessaan Suomeen koira on rokotettu kennelyskän, parvoviruksen, penikkataudin, rabieksen, leptospiroosin ja tarttuvan maksatulehduksen varalta. Hänet on myös testattu amerikkalaisen sydänmadon, ihomadon (dirofilaria repens), anaplasman, babesian, borrelian, ehrlichian, giardian ja leishmanian varalta. Koira on ennen matkustamista steriloitu/kastroitu, sisä- ja ulkoloishäädetty, sekä mikrosirutettu. Koira saa mukaansa kotiutuessaan EU-lemmikkipassin ja aiemmin luetellut testitulokset.
Jos olet kiinnostunut adoptoimaan jonkun koiristamme, tutustuthan huolellisesti adoption tietoihin sekä adoptioprosessiin ja kotiutumisluentoon. Kun olet harkinnut adoptiota huolellisesti, täytä adoptiohakemuksemme. Olemme sinuun yhteydessä viiden vuorokauden sisällä hakemuksen vastaanottamisesta.
