Koirien terveys

Embla Rescue haluaa kantaa vastuunsa tautien ja sairauksien suhteen. Noudatamme tarkasti Ruokaviraston asettamia vaatimuksia koiran maahantuonnille ja useilta osin ylitämme ne. Rokotamme koirat kuuden sairauden varalta ja testaamme koirat kahdeksan eri sairauden varalta. Lisäksi koirat sisä- ja ulkoloishäädetään ennen maahantuloa. Kotiin tuleva koira saa mukaansa lemmikkipassin, josta ilmenevät kaikki rokotukset sekä annetut loishäädöt ja niiden päivämäärä. Lisäksi koti saa mukaansa testitodistuksen, josta ilmenevät testatut taudit ja niiden tulokset. Kaikki koiran mukana tulevat dokumentit käydään kodin kanssa läpi koiran luovutuksen yhteydessä. Mikäli koiralla todetaan jokin sairaus tai vaiva, kotiin ollaan yhdistyksen toimesta yhteydessä ja sairauden tai vaivan merkitys kodille ja koiralle käydään huolellisesti läpi, samoin mahdolliset hoitomuodot, niiden vaikutus kodin ja koiran elämään sekä käytännössä että taloudellisesti. Kodilla on käytössään nimetty yhdistyksen yhteyshenkilö varausprosessista siihen asti, että koira saapuu kotiinsa ja myös kotiutumisen aikana sekä aina sen jälkeen.

ANNETTAVAT ROKOTUKSET

Kennelyskä
Koirien “flunssa”, kennelyskä, tarttuu herkästi koirasta toiseen, mutta terveelle koiralle se on harvoin vaarallinen. Yleiskunnoltaan huonoilla, vanhuksilla ja erityisesti pennuilla tauti saattaa kuitenkin kehittyä keuhkotulehdukseksi, jossa koiralla on vakavat yleisoireet ja korkea kuume. Sairaudella on kaksi tauhdinaiheuttajaa, sekä virus että bakteeri. Tyypillinen kennelyskä alkaa parainfluenssaviruksen aiheuttamana, mikä mahdollistaa Bordetella bronchiseptica- kasvun. Parainfluenssaviruksen itämisaika on 1-14 vuorokautta, Bordetella bronchiseptican itämisaika on 1-8 vuorokautta. Kennelyskä voi olla oireeton, mutta koira on silti viruksen ja/tai bakteerin kantaja ja tartuttaa muita. Kennelyskän oireita ovat vuoto silmistä ja sieraimesta sekä hakkaava yskä. Yskä johtuu keuhkoputkentulehduksesta, jolloin koira yskii limaa, mikä näyttää siltä, että koira oksentaa. Oireet kestävät yleensä pari viikkoa ja koira toipuu yleensä täysin. Pahimpia oireita joudutaan joskus hoitamaan antibiooteilla. Ihminen ei voi sairastua koiran kennelyskään, mutta voi omilla toimillaan levittää sitä, joten huolellinen hygienia taudin leviämisen estämisessä on tarpeen.

Lähteet ja lisätietoa:
Evidensia 2019. Koiran Kennelyskä. Viitattu 7.1.2020. Saatavissa: https://evidensia.fi/hoitovinkit/koiran-kennelyska/.
Koponen, J. Kennelyskä. Koira-Kissaklinikka. Viitattu 7.1.2020. Saatavissa: https://koirakissaklinikka.fi/koira-artikkelit/kennelyska.
Sympaatti. Kennelyskä. Viitattu 7.1.2020. Saatavissa: https://www.sympaatti.fi/artikkelit/kennelyska.

Leptospiroosi
Leptospiroosi on bakteeritauti, jota esiintyy endeemisenä trooppisilla alueilla. Endeeminen tarkoittaa rajattua aluetta, tässä tapauksessa lämpimiä alueita. Leptospiroosi on zoonoosi, eli se leviää ihmisiin muun muassa jyrsijöiden, karjan, sikojen ja koirien eritteistä rikkoutuneen ihon tai limakalvojen kautta kosketustartuntana sekä saastuneesta vedestä, maaperästä ja kasvistosta. Se aiheuttaa kuumetta, lihasarkuutta ja joskus keskushermosto-oireita tai sisäelinvaurioita, keltaisuutta ja verenvuotoja. Tautiin tehoavat monet mikrobilääkkeet (antibiootit), kuten doksisykliini. Parhaiten leptospiroosilta suojaa rokote.

Lähteet ja lisätietoa:
Ruokavirasto. Leptospiroosi. Viitattu 7.1.2020. Saatavissa: https://www.ruokavirasto.fi/viljelijat/elaintenpito/elainten-terveys-ja-elaintaudit/elaintaudit/usealle-elainlajille-yhteiset-taudit/leptospiroosi/.
Vapalahti, O. (toim.). Terveyskirjasto Duodecim 2013. Leptospiroosi. Viitattu 7.1.2020. Saatavissa: https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/ktl.mat?p_artikkeli=mat00211.

Parvo
Parvovirus on kodittomana syntyneen pennun hyvin yleinen kuolinsyy. Sen aiheuttaa parvovirus 2- niminen virus ja se on hyvin herkästi koirasta toiseen tarttuva. Oireet ilmenevät noin kolmen päivän kuluttua tartunnasta. Taudin oirekuva on moninainen ja oireet vaihtelevat lievästä ripulista ja ruokahalun heikkenemisestä runsaaseen veriripuliin, kuumeeseen ja oksenteluun, jolloin eläimen yleiskunto heikkenee nopeasti ja koiran selviämisennuste on varsin huono. Leviäminen tapahtuu viruksen sisältämän ulosteen välillä ja se tarttuu herkimmin pentuihin, joilla ei ole enää emon suomia vasta- aineita eikä vielä rokotuksen antamaa suojaa. Viruksen saanut koira erittää virusta noin yhdestä kahteen viikkoon, mutta virus elää tartuntakykyisenä pitkän ajan myös erilaisilla pinnoilla ja esimerkiksi koiran turkissa. Koska aikuinen koira altistuu parvovirukselle jatkuvasti, rokotteen antama suoja säilyy sen myötä. Parvovirusta esiintyy laajalti koko maailmassa. Koiran parvovirus ei tartu ihmiseen.

Lähteet ja lisätietoa:
Ruokavirasto. Parvovirusripuli. Viitattu 4.1.2020. Saatavissa: https://www.ruokavirasto.fi/viljelijat/elaintenpito/elainten-terveys-ja-elaintaudit/elaintaudit/lemmikkielaimet/koirat/parvovirusripuli/.

Penikkatauti
Penikkataudin aiheuttaa paramyksovirus, jota esiintyy muun muassa koirilla ja luonnonvaraisista eläimistä supikoirilla ja ketuilla. Penikkataudin tartunnan saanut alkaa oirehtimaan 1-2 viikkoa tartunnasta ja oirekuva vaihtelee lievästä yleistilan laskusta vakavaan yleisinfektioon, jossa eläin voi kärsiä keuhkokuumeesta ja keskushermosto- oireista. Keskushermosto- oireet ilmenevät joskus kuukausienkin jälkeen tartunnasta ja vakavat oireet voivat olla siinä määrin invalidisoivia, että ne johtavat koiran lopettamiseen. Tartunnan saanut eläin erittää virusta eniten hengitysteihin ja virus siirtyy eläimestä toiseen ilma- ja pisaratartuntana. Se säilyy olosuhteista riippuen jopa viikkoja, joten se voi tarttuja myös välillisesti esimerkiksi erilaisten pintojen, kuten käsien kautta. Tartunnan saanut erittää virusta yleensä noin 1-2 viikkoa, mutta eritysaika saattaa olla huomattavastikin pidempi. Riittävä rokotusmäärä muodostaa myös laumaimmuniteetin, joka suojaa myös rokottamattomia yksilöitä. Penikkatauti ei tartu ihmiseen.

Ruokavirasto. Penikkatauti. Viitattu 4.1.2020.Saatavissa: https://www.ruokavirasto.fi/viljelijat/elaintenpito/elainten-terveys-ja-elaintaudit/elaintaudit/usealle-elainlajille-yhteiset-taudit/penikkatauti/.

Rabies
Rabies on viruksen aiheuttama, keskushermostoon vaikuttava sairaus, joka puhjettuaan johtaa aina kuolemaan. Rabies on zoonoosi. Pääasiallisia tartunnan levittäjiä ovat luonnonvaraiset eläimet. Tavallisesti tauti jaetaan kahteen muotoon, hiljaiseen ja raivoisaan. Molemmat muodot saattavat esiintyä eläimessä vaihtelevasti. Molemmissa muodoissa sairastuneella on kuitenkin alaleuan ja silmäluomien roikkumista sekä nielemisvaikeuksia. Lopulta sairastunut halvaantuu kokonaan. Tartuntaa ei voida varmuudella todeta elävästä eläimestä, vaan se vaatii aina aivojen kudostutkimuksen kuoleman jälkeen. Sen sijaan eläimen elimistössä olevia vasta-aineita voidaan tutkia veren seerumista ottamalla eläimestä verinäyte. Jotta elimistössä olevat vasta-aineet suojaavat eläintä rabiestartunnalta, vasta-ainetason tulee olla tietyllä tasolla.

Rabies tarttuu sairastuneen eläimen puremasta. Tällöin taudinaiheuttajaa joutuu toisen eläimen kudoksiin syljen mukana. Itämisaika vaihtelee viikoista kuukausiin, mutta tartunnan saanut voi levittää tautia jo hieman ennen oireiden alkamista. Edettyään hermoratoja pitkin keskushermostoon ja aivoihin se alkaa lisääntyä nopeasti. Viruksen nopea lisääntyminen aiheuttaa vaurioita keskushermostossa, mikä puolestaan vaikuttaa tartunnan saaneen käyttäytymiseen ja lopulta kuolemaan. Embla Rescuen Suomeen tuomat koirat rokotetaan aina kahdesti rabiesta vastaan. Koira lentää Suomeen aikaisintaan kahdeksan viikkoa ensimmäisen rokotuksen jälkeen. Halutessaan kodin on ennen koiran saapumista Suomeen mahdollista omakustanteisesti otattaa Ruokaviraston hyväksymässä laboratoriossa tutkittava rabiesvasta-ainenäyte.

Vuodesta 1991 Suomi on virallisesti ollut rabiesvapaa.

Lähteet ja lisätietoa:
Ruokavirasto. Rabies eli eläimen raivotauti. Viitattu 23.1.2020. Saatavissa: https://www.ruokavirasto.fi/viljelijat/elaintenpito/elainten-terveys-ja-elaintaudit/elaintaudit/usealle-elainlajille-yhteiset-taudit/raivotauti-eli-rabies/

Tarttuva maksatulehdus
Tarttuvan maksatulehduksen aiheuttaa adenovirus 1. Se leviää ulosteiden, virtsan ja syljen välityksellä ja tartunnan saanut koira alkaa oireilla 4-9 päivän kuluttua tartunnasta. Oirekuva vaihtelee lievästä kuumeesta maksan toimintahäiriöön. Mitä nuorempi koira on, sen todennäköisempää on, että koira kuolee siihen. Oireina on kuumetta, keskushermosto- oireita, oksentelua, ja ripulia sekä kehon turvotusta. Neljännekselle sairastuneista kehittyy ns. sininen silmä, jossa silmien sarveiskalvot samentuvat. Tämä poistuu yleensä itsestään ja lievissä tartunnoissa se saattaa olla ainut oire. Virus säilyy tartuntakykyisenä jopa kuukausia ja koira voi levittää sitä, vaikka olisikin itse oireeton. Kerran sairastettu tarttuva maksatulehdus antaa elinikäisen suojan tautia vastaan, mutta ehdottomasti paras suoja on kuitenkin rokote.

Lähteet ja lisätietoa:

Creevy, K. Infectious Canine Hepatitis. Viitattu 23.1.2020. Saatavissa: https://www.merckvetmanual.com/dog-owners/disorders-affecting-multiple-body-systems-of-dogs/infectious-canine-hepatitis
Evidensia. Koiran rokotukset ja rokotusohjelma. Viitattu 23.1.2020. Saatavissa: https://evidensia.fi/hoitovinkit/koiran-rokotukset-ja-rokotusohjelma/
MSD Animal Health. Tarttuva maksatulehdus. Viitattu 6.1.2020. Saatavissa: https://www.msd-animal-health.fi/public/114_18596_2/ProductDetails_114_111613.aspx.

TESTATTAVAT TAUDIT JA SAIRAUDET

Amerikkalainen sydänmato (Dirofilaria immitis)
Amerikkalainen sydänmato eli dirofilaria immitis on lauhoilla alueilla elävä loismato, joka tarttuu hyttysen välityksellä lähinnä koiriin. Sen tiedetään tarttuvan myös ihmiseen, mutta ihmisessä mato ei lisäänny eikä aiheuta oireita. Ilmastonlämpenemisen myötä myös sydänmadon esiintyvyysalue on selkeästi kasvanut. Koiran veressä aikuinen sydänmato naaras alkaa tuottamaan mikrofilarioita. Hyttysen imiessä verta koirasta, mikrofilariat siirtyvät hyttyseen. Mikrofilarian kehittyminen toukaksi vie 8-10 päivää ja niiden kehittyminen vaatii 14 asteen lämpötilan. Mikäli lämpötila laskee tämän alle, kehitys pysähtyy, mutta jatkuu taas, kun lämpötila nousee. Tämä tarkoittaa, että Suomessa madon kehitys on käytännössä mahdollista ainoastaan kesäkuukausina. Toukka siirtyy koiraan hyttysenpiston yhteydessä ja koirassa toukka jatkaa kehittymistään madoksi. Kun naarasmato on on 6-9 kk ikäinen, se on valmis tuottamaan uusia mikrofilarioita. Mikrofilariat elävät koiran veressä jopa kaksi vuotta, aikuinen yksilö sen sijaan jopa seitsemän vuotta.

Oireet alkavat usein viidestä seitsemään kuukautta tartunnan jälkeen. Madot elävät koiran sydämessä ja keuhkoissa sekä niitä ympäröivissä verisuonissa. Lievissä infektioissa oireita ei välttämättä havaitse, mutta vakavammissa infektioissa oireina ovat yleiskunnon laskeminen, hengenahdistus ja hakkaava yskä. Myöhemmässä vaiheessa oireita ovat myös takykardia eli sydämen nopealyöntisyys sekä hengästyminen. Tärkeintä amerikkalaisen sydänmadon haittojen torjumisessa on ennaltaehkäisy ja sellainen säännöllinen lääkitys, joka tappaa mikrofilariat ja siten estää niiden kasvamisen aikuisiksi, tautia aiheuttaviksi madoiksi. Aikuisiin matoihin lääkitys ei tehoa. Matoja voidaan poistaa kirurgisesti, melarsomiini- valmisteella on saatu hyviä tuloksia ja jopa 98% aikuisista madoista kuolee melarsomiinilla. Amerikkalainen sydänmato voi tarttua myös ihmisiin, mutta se ei kykene kasvamaan ihmisessä eikä siten lisääntymään.

Lähteet ja lisätietoa:
Haapanen-Kallio, J. 2016. Eläinystäväsi lääkäri. Sydänmato matkassa? Viitattu 15.1.2020. Saatavissa: https://elainystavasilaakari.fi/2016/11/385-2/.
Movet. Laboratoriokäsikirja. Amerikkalainen sydänmato (dirofilaria immitis). Viitattu 15.1.2020. Saatavissa: https://www.movet.fi/tutkimukset/sydanmato-amerikkalainen-dirofilaria-immitis-elisa-shpep/.

Anaplasmoosi
Anaplasma on nk. vektorivälitteinen tauti, eli se tarvitsee välittäjäeläimen siirtyäkseen eläimestä toiseen. Anaplasma siirtyy puutiaisen välittämänä, jossa se säilyy puutiaisen sylkirauhasissa ja sitä esiintyy koirien lisäksi muun muassa hevosilla, kissoilla ja ihmisillä. Puutiaisen tulee kantaa tautia ja sen tulee olla eläimessä kiinni ainakin vuorokauden, jotta tartunta on mahdollinen. Tartunnan saanut voi olla täysin oireetonkin, oireisilla tartunnan saaneilla oireet alkavat noin 1-2 viikkoa tartunnasta ja vaihtelevat kuumeilusta, uneliaisuudesta ja ruokahalun heikkenemisestä lihas- ja luustoperäiseen kipuun. Myös muita oireita voi esiintyä. Suurin osa tartunnan saaneista ei koskaan sairastu eikä oireile, jolloin ne eivät levitä tautia. Oireinen koira tulisi aina hoidattaa eläinlääkärillä. Tavallisin hoitomuoto on tetrasykliini, joka kuuluu nk. laajakirjoisiin antibiootteihin. Kliinisten oireiden lisäksi anaplasmoosin (= oireinen anaplasmatartunta) toteamiseksi tarvitaan laboratoriossa otettu vasta-ainenäytteen positiivinen tulos. Lääkityksen teho on nähtävissä yleensä varsin nopeasti. Kerran sairastettu anaplasmoosi ei suojaa uudelta tartunnalta, vaan siihen voi sairastua uudestaan. Anaplasmoja oletetaan olevan erilaisia kantoja, joista osa voinnee tarttua myös ihmiseen, mutta Suomessa ei toistaiseksi (2015) ole todettu yhtään oireista anaplasmoosia, vaikkakin ihmisiltä anaplasmavasta-aineita on todettu.

Lähteet ja lisätietoa:

Evidensia 2019. Punkkien levittämät taudit koiralla ja kissalla. Viitattu 16.1.2020. Saatavissa: https://evidensia.fi/hoitovinkit/punkkien-levittamat-sairaudet-koiralla-ja-kissalla/.
Hytönen, J; Lahdenne, P; Oksi, J; Pitkäranta, A; Vapalahti, O. Terveyskirjasto Duodecim 2015. Kotieläimet ja puutaisvälitteiset taudit. Viitattu 16.1.2020 ja 19.1.2020. Saatavissa: https://www.terveyskirjasto.fi/kotisivut/tk.koti?p_artikkeli=kpp00010.
Koirat punkkeja vastaan. Mikä on anaplasmoosi?. Viitattu 15.1.2020. Saatavissa: http://www.koiratpunkkejavastaan.fi/mika-on-anaplasmoosi/.
Movet. Laboratoriokäsikirja. Anaplasmat. Viitattu 16.1.2020. Saatavissa: https://www.movet.fi/tutkimukset/anaplasma-spp-pcr-bnivelnestelikvor/.

Babesioosi
Koiran babesioosia eli punatautia esiintyy maailmanlaajuisesti, pohjoisessa maapallon osassa kuitenkin toistaiseksi selkeästi vähemmän. Babesioosin aiheuttajat babesiat ovat alkuelämiä, jotka leviävät puutiaisen välityksellä ja jotka hakeutuvat punasoluihin hajottaen ne ja siten aiheuttaen mm. hemolyyttistä (punasolujen hajoaminen) anemiaa ja yleistulehdusreaktiota (sepsis eli verenmyrkytys). Osan babesioista (babesia gibsoni) on todettu siirtyvän myös puremahaavan kautta ja emolta pennulle istukan välityksellä. Myös ihminen voi saada tartunnan, mutta tarttuakseen babesia tarvitsee aina tautia kantavan punkin pureman, eläimestä tai ihmisestä suoraan tauti ei tartu. Tartunnasta vasta-aineiden ilmenemiseen menee yleensä 3-4 viikkoa, joten tuore tartunta ei vielä vasta-ainetestissä näy, joten taudin toteamiseksi suositellaan nk. PCR- testiä (Polymerase Chain Reaction eli polymeraasiketjureaktio eli DNA:n yksittäisten osien monistaminen), joka otetaan verestä ja osoittaa myös varhaiset tartunnat. Babesioosi hoidetaan injektoitavan erityisvalmisteen imidokarbin lisäksi oireenmukaisilla tukivalmisteilla. Ajoissa todetun ja hoidetun sairauden ennuste on yleensä hyvä, mutta pitkittyneessä sairaudessa myös kuoleman riski kasvaa. Lisäksi hoidosta huolimatta osa koirista jää loisen kantajaksi. Kotimaisista puutiaisista ruskea koirapunkki voi levittää babesioosia, mutta ilmaston lämpenemisen myötä tautia levittävät Dermacentor- puutiaiset levinnevät myös pohjoiseen. Tärkein ja tehokkain tapa estää tartunnat ovat loishäädöt ja punkkitarkastukset riittävän usein.

Lähteet ja lisätietoa:
Evidensia 2019. Babesia koiralla. Viitattu 16.1.2020. Saatavissa: https://evidensia.fi/hoitovinkit/babesia-koiralla/.
Hytönen, J; Lahdenne, P; Oksi, J; Pitkäranta, A; Vapalahti, O. Terveyskirjasto Duodecim 2015. Kotieläimet ja puutaisvälitteiset taudit. Viitattu 16.1.2020 ja 19.1.2020. Saatavissa: https://www.terveyskirjasto.fi/kotisivut/tk.koti?p_artikkeli=kpp00010.
Movet. Laboratoriokäsikirja. Babesiat. Viitattu 16.1.2020. Saatavissa: https://www.movet.fi/tutkimukset/babesia-spp-pcr-b/.
Hytönen, J; Lahdenne, P; Oksi, J; Pitkäranta, A; Vapalahti, O. Terveyskirjasto Duodecim 2015. Kotieläimet ja puutaisvälitteiset taudit. Viitattu 16.1.2020 ja 19.1.2020. Saatavissa: https://www.terveyskirjasto.fi/kotisivut/tk.koti?p_artikkeli=kpp00010.

Borrelioosi
Borrelioosin (Lymen tauti) aiheuttaa Borrelia Burgdorferi– bakteeri, joka sekin on vektorivälitteinen tauti, eli se vaatii välittäjäeläimen, tässä tapauksessa niveljalkaisen, kuten punkin. Suomessa sitä levittää Ixodes- punkki tai borrelioosia tavataan myös ihmisellä. Tartuntaa ei kuitenkaan voi tapahtua esimerkiksi koirasta ihmiseen, vaan se tarvitsee aina välittäjäeläimen. Jos punkki kantaa borrelioosia, sen tulee olla kiinnittynyt eläimeen vähintään vuorokausi, joten mitä pidempään punkki on kiinni, sen suurempi on tartunnan riski. Kaikki tartunnan saaneet eivät saa oireita. Koiralla borrelioosi ei ole yhtä suurioireinen, kuin ihmisellä, eikä pureman ympärillä oleva punoitus yhtä voimakasta, joten se jää herkemmin huomaamatta. Oireet alkavat vasta viikkojen tai kuukausienkin päästä tartunnasta. Tavallisimia oireita ovat väsymys, kuumeilu ja ruokahaluttomuus sekä liikkumisvaikeudet niveltulehdusten myötä. Oireisiin kuuluu usein myös aaltomaisuus ja niveltulehduskohdan vaihtuminen tai esiintyminen monessa paikassa yhtaikaa. Borrelioosin diagnostiikka on ongelmallista muun muassa vasta-aineiden hitaan nousun vuoksi sekä että puremakohta tulisi paikallistaa, mikä on usein hankalaa muun muassa koska koiralle ei kehity puremakohdan ympärille punaista rengasta.

Borrelioosia hoidetaan antibiooteilla. Mitä nopeammin diagnoosi saadaan ja hoito sen myötä aloitetaan, sen parempi on ennuste. Borrelioosi on myös herkästi uusiva, jolloin oireet saattavat palata antibioottihoidon loputtua ja sairaus saattaa kroonistua. Kuten muissakin punkkivälitteisissä taudeissa tärkeimpiä toimia infektion ehkäisyssä ovat ennaltaehkäisy ja huolellinen ja riittävän usein toistuva punkkitarkastus.

Lähteet ja lisätietoa:
Evidensia 2019. Punkkien levittämät taudit koiralla ja kissalla. Viitattu 16.1.2020. Saatavissa: https://evidensia.fi/hoitovinkit/punkkien-levittamat-sairaudet-koiralla-ja-kissalla/.
Hytönen, J; Lahdenne, P; Oksi, J; Pitkäranta, A; Vapalahti, O. Terveyskirjasto Duodecim 2015. Kotieläimet ja puutaisvälitteiset taudit. Viitattu 16.1.2020 ja 19.1.2020. Saatavissa: https://www.terveyskirjasto.fi/kotisivut/tk.koti?p_artikkeli=kpp00010.
Koirakissaklinikka. Punkin levittämät taudit koiralla. Viitattu 16.1.2020. Saatavissa: https://koirakissaklinikka.fi/koira-artikkelit/punkin-levittamat-taudit-koiralla.

Dirofilaria Repens
Dirofilaria repens on loinen, jota kutsutaan myös koiran ihomadoksi. Se elää ihonalaiskudoksessa ja tuottaa sitä kautta mikrofilarioita (kts. dirofilaria immitis) verenkiertoon. Mikrofilarian kehittyminen toukaksi vie melko pitkään ja jotta ne voivat kehittyä, lämpötilan tulee olla ainakin 14 astetta. Mikäli lämpötila laskee tämän alle, kehitys pysähtyy, mutta jatkuu taas, kun lämpötila nousee. 22 asteen lämpötilassa mikrofilariasta toukaksi kehittymiseen menee reilusta kahdesta viikosta kolmeen viikkoon. Tämä tarkoittaa, että Suomessa madon kehitys on käytännössä mahdollista ainoastaan kesäkuukausina. Loinen on lisääntymiskykyinen noin puolen vuoden ikäisenä. Iholla madot näyttäytyvät kasvainta muistuttavina kyhymyinä, joiden koko riippuu infektion syvyydestä. Kyhmyt harvemmin aiheuttavat varsinaisia oireita, mutta ne voivat myös olla oireisia ja silloin aiheuttaa ihotulehduksia ja kutinaa. Vakava infektio voi vaikuttaa sisäelimien toimintaan. Loiset voivat tarttua ihmiseen, mutta ne eivät kykene lisääntymään ihmisessä, vaan yleensä koteloituvat ihonalaiskudokseen.

Lähteet ja lisätietoa:
Ruokavirasto. Dirofilaria Repens. Viitattu 22.12.2020. Saatavissa: https://www.ruokavirasto.fi/viljelijat/elaintenpito/elainten-terveys-ja-elaintaudit/elaintaudit/lemmikkielaimet/koirat/koirien-maahantuontiin-liittyvat-riskit/dirofilaria-repens/.
Movet. Laboratoriokäsikirja. Dirofilaria repens/immitis. Viitattu 2.1.2020. Saatavissa: https://www.movet.fi/tutkimukset/dirofilaria-repens-pcr-b/.

Ehrlichioosi
Ehrlichia on ruskean koirapunkin kantama bakteeritauti ja siten myös välittyy koiraan punkin puremasta. Ruskeaa koirapunkkia esiintyy myös Suomessa, jossa se kykenee lisääntymään ainoastaan sisätiloissa. Taudin itämisvaihe on seitsemän päivää, jolloin tauti voidaan todeta vasta-ainetestillä. Akuutissa vaiheessa oireet ilmenevät 1-3 viikkoa tartunnasta. Akuutin vaiheen oireita ovat muun muassa kuumeilu, väsymys ja ruokahaluttomuus. Akuutin vaiheen jälkeen, joka kestää kahdesta neljään viikkoa, useimpien koirien oireet katoavat ja tauti siirtyy nk. vähäoireiseen vaiheeseen. Vähäoireinen tai kokonaan oireeton vaihe kestää kuukausia, jopa vuosia, jonka aikana bakteeri joko eliminoituu koiran elimistöstä tai tauti kroonistuu. Akuutissa ja vähäoireisessa vaiheessa hoidetut (tai itsestään parantuneet) koirat hyötyvät hoidosta eniten ja niiden ennuste on parempi kuin koirilla, joilla tauti kroonistuu. Kroonisessa vaiheessa tauti ei enää parane itsestään ja se voi aiheuttaa muun muassa niveltulehdusta ja munuaiskeräsen tulehdusta. Ehrlichioosia hoidetaan kuukauden mittaisella antibioottikuurilla ja vaikka oireet yleensä helpottavat nopeasti hoidon aloittamisen jälkeen, tulee hoito jatkaa loppuun asti. Hoidon loppumisen jälkeen tulee taudin paraneminen kontrolloida laboratoriossa, varsinkin, kun tauti ei aina poistu ensimmäisen hoidon aikana, vaan sitä tulee jatkaa eläinlääkärin ohjeistuksen mukaisesti, kunnes testi on negatiivinen. Negatiivinen tulos ei sulje taudinaiheuttajan poissaoloa varmasti, joten kontrolli on hyvä toistaa lääkärin määräämän ajanjakson jälkeenkin. Kuten muissakin punkkivälitteisissä taudeissa, tärkeimpiä toimia infektion ehkäisyssä ovat ennaltaehkäisy ja huolellinen ja riittävän usein toistuva punkkitarkastus. Ehrlichioosia tavataan myös ihmisillä.

Lähteet ja lisätietoa:
Movet. Laboratoriokäsikirja. Ehrlichiat. Viitattu 19.1.2020. Saatavissa: https://www.movet.fi/tutkimukset/ehrlichia-canis-pcr-bluuydin/.
Koirakissaklinikka. Punkin levittämät taudit koiralla. Viitattu 16.1.2020. Saatavissa: https://koirakissaklinikka.fi/koira-artikkelit/punkin-levittamat-taudit-koiralla.

Giardia
Giardia on Suomessakin laajalti esiintyvä alkueläin, joka elää suolinukan pinnalla aiheuttaen pitkittynyttä ripulia, joka voi olla rajuakin. Giardia muodostaa suoleen kystia, jotka tuottavat taudinaiheuttajaa. Koirilla esiintyvä giardiakanta ei tartu ihmiseen, mutta osa giardioista tarttuu myös ihmiseen. Tarttuakseen giardia tarvitsee limakalvokontaktin, eli se voi tarttua esimerkiksi pennun syödessä tartuntaa kantavan koiran ulostetta tai saastuneen juomaveden myötä. Ihminen saa giardian useimmiten saastuneesta vedestä tai ravinnosta. Taudin itämisaika on parista viikosta useisiin viikkoihin. Giardia diagnosoidaan kolmesta eri ulostenäytteestä, sillä taudinaiheuttajaa ei välttämättä ole jokaisessa näytteessä. Giardia hoidetaan fenbendatsolia sisältävällä reseptivapaalla lääkevalmisteella (esim. AxilurⓇ), pitkittynytttä giardiaasia voidaan joutua hoitamaan antibiootilla. Fenbendatsolia syödään tavallisesta kolmen päivän kuurista poiketen kymmenen päivää, jotta varmistetaan taudin poistuminen. Lääkehoidon lisäksi tulee huolehtia hyvästä hygieniasta ja huolehtia, ettei taudinaiheuttajaa jää ympäristöön. Tämä tarkoittaa, että kaikki ulosteet kerätään huolellisesti, kodin pinnat puhdistetaan, tarpeettomat lelut ja luut hävitetään ja tekstiilit, esimerkiksi koiran peti, pestään vähintään 60 asteessa. Koiran ei myöskään kannata antaa nuolla kasvoja hoidon aikana. Mikäli perheessä on muita lemmikkejä, tulee nämäkin lääkehoitaa, normaali kolmen päivän fenbendatsolikuuri kuitenkin riittää, jos oireita ei ole. Lisäksi koira kannattaa pestä, koska kystia saattaa olla myös turkissa. Giardia säilyy tartunta- ja elinkykyisenä noin viikon, erityisen hyvin se viihtyy kosteissa olosuhteissa. Kylmästä se ei pidä. Mikäli koira vastaa hyvin fenbendatsoli- hoitoon ja oireet poistuvat, ei uusintatestille ole tarvetta.

Lumio, J. 2019. Terveyskirjasto Duodecim. Alkueläinten aiheuttamat suolistoinfektiot. Viitattu 22.1.2020. Saatavissa: https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk01172.
Lammi, L; Reilin, J; Kuukka, U-R; Eläinystäväsi lääkäri. Giardia. Viitattu 20.1.2020. Saatavissa: https://elainystavasilaakari.fi/2017/05/giardia/.

Leishmanioosi
Leishmaniaa levittää protozoa- niminen loinen, joka tarvitsee elinkaarensa sekä selkärankaisen että hyönteisen. Leishmania tarttuu tautia kantavan hietasääsken pistosta, ihon haavojen kautta tai tautia kantava emä voi tartuttaa pennun istukan kautta. Koirien lisäksi leishmaniaa ihmisiin levittävät verensiirrot ja saastuneet neulat. Suomessa tartunta ei ole mahdollinen, sillä Suomessa ei esiinny hietasääskiä. Siirryttyään selkärankaiseen se lisääntyy jokaisessa selkärankaisessa oleviin makrofageihin eli syöjäsoluihin. Syöjäsolujen mukana ne kulkeutuvat sisäelimiin valloittaen ne. Kutaanisessa eli ihomuodossa loiset elävät iholla. Kaikki tartunnan saaneet koirat eivät kehitä oireita, erityisen suuressa osassa tässä on koiran oman immuunipuolustus. Huonomman immuunipuolustuksen omaava koira ei kykene vastustamaan tautia ja muodostamaan vasta-aineita. Leishmania on krooninen sairaus, eli siitä ei parane. Tartunnasta oireiseen tartuntaan menee muutamasta viikosta jopa neljästä kuuteen vuoteen. Oireiden kehittyminen kestää kauan ja kun ne alkavat, ne myös etenevät. Oireita ovat väsymys rasituksessa, painon lasku ja karvan laadun huononeminen. Miltei kaikilla koirilla on myös iho-oireita, kuten hilseilyä tai karvanlähtöä, erityisesti silmien ympäriltä. Muita oireita on myös lukuisia. Vasta-ainetesti leishmanioosin diagnosoimisessa ei ole luotettava, joten tulos on aina varmistettava luotettavin tavoin, kuten kudosnäytteellä, PCR- testillä tai viljelyllä.

Oireisen koiran leishmaniaasia ei voi parantaa. Lääkehoidolla pyritään oireiden poistamiseen tai lievittymiseen, mutta loista ei saa poistettua elimistöstä. Lisäksi tauti uusii helposti. Kliinisesti sairaalle koiralle aloitetaan injektiohoito, jota jatketaan päivittäin kolmesta neljään viikkoa. Lääkkeellä on runsaasti koiran hyvinvointiin vaikuttavia sivuvaikutuksia kuten lihaskivut verisuonitukokset ja haimatulehdus. Yleisin tablettimuotoinen lääke on allopurinol (mm. Allopurinol SandozⓇ), mutta myös amfotericin B:tä käytetään. Taudin ennuste riippuu siitä, missä taudin vaiheessa diagnoosi tehdään, millainen koiran yleiskunto ja vastustuskyky on sekä miten koira vastaa lääkehoitoon. Tavallisin kuolinsyy leishmaniaa sairastavalla koiralla on munuaisten vajaatoiminta. Tartunnan saanut koira voi olla hyvinkin pitkään oireeton, eikä negatiivinen testitulos aina tarkoita, että koiralla ei ole tartuntaa. Tästä syystä koira tulisikin aina testauttaa Suomessa uudelleen noin puolen vuoden kuluttua kotiutumisesta.

Lähteet ja lisätietoa:
Eviensia 2019. Leishmanioosi on tuontikoirien tauti. Viitattu 22.1.2020. Saatavissa: https://evidensia.fi/hoitovinkit/leishmanioosi-on-tuontikoirien-tauti/.
Movet. Laboratoriokäsikirja. Leishmania infantum. Viitattu 22.1.2020. Saatavissa: https://www.movet.fi/tutkimukset/leishmania-infantumab/.
Välimäki, E. Leishmanioosi koiralla. Koira-Kissaklinikka. Viitattu 20.1.2020. Saatavissa: https://koirakissaklinikka.fi/koira-artikkelit/leishmanioosi-koiralla

ANNETTAVAT LOISHÄÄDÖT

Heisimadot (ekinokokit)
Ekinokokit ovat loisia, lapamatojen pieniä sukulaisia, jotka elävät lihansyöjissä. Ekinokokit aiheuttavat ekinokokkoosia, joka on Echinococcus-suvun heisimatojen toukkamuotojen myös ihmiselle vaarallinen sairaus. Ekinokokkiheisimatojen elävät pääisännissään petoeläimissä aiheuttamatta oireita (esimerkiksi koira, susi tai kettu) ja väli-isännissään kasvinsyöjänisäkkäissä, jotka soveltuvat pääisännän ravinnoksi (esimerkiksi nauta, hirvi, sika, myyrä) ja aiheuttaen näissä oireita. Suomessa ekinokokkilajeista tavataan ainoastaan hirviekinokokkia.Sen sijaan myyräekinokokkia Suomessa ei esiinny ja siksi kaikki Suomeen tuotavat koirat on lääkittävä tämän varalta.

Ekinokokki elää isäntäeläimen ohutsuolessa, josta se leviää ulosteiden mukana välieläimiin. Ekinokokki leviää munien muodossa, joita on eläimen ulosteissa. Toinen eläin voi syödessään ulosteen saastuttamia kasveja saada elimistöönsä munia, jotka muodostavat elimistössä toukkia. Ihmisen elimistöön munat päätyvät esimerkiksi metsästä poimittujen marjojen myötä, jotka ovat saastuneet sekä saastuneen veden ja ruuan välityksellä. Munat kuoriutuvat toukiksi, jotka muodostavat toukkarakkuloita (hydatidikystoja). Väli-isännissään ekinokokit voivat aiheuttaa ekinokokkoosin, taudin, jossa toukat muodostavat sisäelimiin toukkarakkuloita syrjäyttäen tervettä ja toimivaa kudosta ja siten voivat haitata esimerkiksi keuhkojen toimintaa. Munat kestävät hyvin kylmyyttä, mutta muissa olosuhteissa ne viihtyvät huonosti. Tartunnan itämisaika on hyvin pitkä, jopa viidestä viiteentoista vuoteen. Loinen elää isäntäeläimessä muutaman kuukauden. Ekinokokkitartunta on ehkäistävissä eläimelle sopivalla annoksella lääkettä, joka sisältää pratsikvantelia tai epsiprantelia. Lääkettä saa reseptivapaasti apteekista.

Lähteet ja lisätietoa:
Ruokavirasto. Ekinokokki. Viitattu 10.1.2020. Saatavissa: https://www.ruokavirasto.fi/viljelijat/elaintenpito/elainten-terveys-ja-elaintaudit/elaintaudit/usealle-elainlajille-yhteiset-taudit/ekinokokit/.
Tassuapu. Ekinokokkilääkitys, Echinococcus multilocularis. Viitattu 10.1.2020. Saatavissa: tassuapu.fi/blogi/ekinokokkilaakitys/.

Ulkoloiset

Koiran kutiamisen ja iho-oireiden taustalla voi olla ulkoloiset. Näitä voivat olla mm. väive, syyhypunkki, hilsepunkki, kirppu, ruskea punkki tai sikaripunkki. Loiset aiheuttavat kantajalleen paitsi kiusallisia (kutina, karvanlähtö), joskus vakavaksikin kehittyviä oireita (infektiot) ja ne (mm. puutiaiset) myös levittävät tauteja ja sairauksia. Myös ihmisillä tavataan ulkoloisia. Ulkoloisia hoidetaan mm. säännöllisillä turkin tarkistuksilla ja ulkoloisten häätöön tarkoitetuilla pesu- ja lääkevalmisteilla, joita saa reseptivapaasti apteekeista.

Lähteet ja lisätietoa:
Eläinklinikka Viksu. Ulkoloiset. Viitattu 23.1.2020. Saatavissa: https://www.viksu.net/artikkelit/ulkoloiset
Sympaatti. Ulkoloiset. Viitattu 7.1.2020. Saatavissa: https://www.sympaatti.fi/artikkelit/ulkoloiset.

Muut lähteet:

Koiran rokotus. Koiran rokotus. Viitattu 7.1.2020. Saatavissa: https://www.koiranrokotus.fi/.
Nikander, S; Näreho, A; Saari, S 2016. Elinympäristönä koira- koiran loiset ja loissairaudet. Fennovet.
Ranki, J. ELK 2009. Koiran välittämät zoonoosit. Kirjallisuuskatsaus. Viitattu 23.1.2020. Saatavissa: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/1975/8984/TutkielmaRanki.pdf?sequence=3.