LUKA

uros | syntynyt noin 2007 | Cosoban tarhalla | noin 60 cm

15.12.2021
Luka ehti elää puoli vuotta onnellista elämää rakastettuna perheenjäsenenä. Lopulta aggressiivinen syöpä vei voiton ja vanhus pääsi ansaitsemaansa lepoon.

”Ajatuksia Lukasta, joka tuli elämäämme kesäkuun alussa. Tuo takkuinen ja likainen, täysin iloton ja yksinäinen, onneton koiravanhus.
Annoimme sen olla rauhassa. Syötimme hyvää ruokaa. Aina ohimennessäni tarjosin jonkun pikkuherkun sille koppiin missä se pysytteli ensimmäiset viikot. Pikkuhiljaa se alkoi tulla reippaammin kopista ulos kun vein sille ruuan. 
Sen fysiikka oli kovin heikko, se ontui ja oli jäykkä. Kävely oli todella hidasta ja huteraa. Aloitimme kipulääkityksen. Kun helteet pahenivat, oli pappa saatava sisätiloihin viileään. Se asettui ulko-oven eteen mihin tein sille pedin. Siinä asusteltiin viikko-pari. Se kaatui todella herkästi jos sitä yhtään vaikka toinen koira tönäisi, jouduimme olemaan kovin varovaisia sen suhteen. Nopeasti se oppi menemään ruuan avulla ulos syömään ja asioilleen ja hyvin nopeasti se oppi tulemaan heti takaisin sisälle. Sitten siirryttiin jo seuraavaan eteiseen, turvalliseen nurkkaan mihin laitoin sen oman pedin. Välillä estin portilla pääsyn ulko-ovelle jotta sain sen asettumaan uuteen paikkaan. Se kesti sen aivan hyvin. Siitä taas ruuan tai herkkujen avulla tutustuimme muihin huoneisiin. Loppukesästä se alkoi jo viihtyä muissakin huoneissa. Myös askel oli huomattavasti varmempi eikä se kaatuillut enää niin herkästi. Se alkoi kommunikoida kanssani öhisemällä. Se oli ainoa ääni mitä pappa piti. 
Tarhanimi Luka jäi tarhalle. Tai jonnekin matkan varrelle. Hänestä tuli Jetsupappa. Hän oppi nimensä pian kuten muutkin rutiinit. 

Pikkuhiljaa minä pystyin pappaa rapsuttelemaan rinnasta ja kaulasta, ja korvien takaa, mutta se piti tehdä aina tietyssä paikassa ja tietyllä tavalla. Muuten pappa pakeni. Leikeltiin kynsiä ja takkuja ja kammattiin turkkia, se kävi helposti namujen avulla. Mietin usein että tuleekohan koskaan sitä päivää että Jetsupappa voisi olla oikeasti iloinen ihmisestä. Ruoka kyllä ilostutti pappaa. Kun pappa oli ollut kotona 3.5 kuukautta ja tulin eräänä aamuna yläkerrasta alakertaan niin olin näkevinäni papan hännän heilahtavan kun se makasi kyljellään keittiössä koirapatjalla. Ajattelin heti että kuvittelen ja toiveajattelen. Seuraavana aamuna se seisoi yläkerran portin edessä ja häntä heilahti kaksi kertaa. Se oli aivan uskomaton hetki. Itkin vuolaasti. Ihan mielettömän iso asia. Tuon jälkeen se oli joka aamu minua vastassa portilla muiden kanssa ja häntä heilui kerta kerralta hieman enemmän. Mutta tämä tapahtui vain aamuisin. Vaikka kuinka olisi tympinyt nousta ylös niin papan pienen ilon näkeminen pelasti jokaisen aamun.   
Vieraat ihmiset saivat papan lamaantumaan. Kukaan vieras ei ottanutkaan siihen kontaktia. Se sai olla aina rauhassa. Se kävi pihalla vain asioillaan, ja pian takaisin sisään, jopa juoksujalkaa. Sisällä oli hyvä. Se alkoi alkusyksystä liikuskelemaan sisällä aika aktiivisesti, kulki minun perässä joka paikkaan. Ja öhisi vaativasti jos vaikka suljin vessan oven sinne mennessäni. Ja mieheni sai myös papan lähelleen silloin kun hän söi jotain. Mutta ei sen enempää. 
Lokakuussa jossain vaiheessa se alkoi heiluttaa häntäänsä minulle myös muulloin kuin aamuisin, aina kun tulin jostain kotiin, hän oli myös iloisena vastassa. Jonkinlainen hento luottamus oli saavutettu. 
Jetsupappa ei juonut vettä kupista ollenkaan. Se joi yli litran vettä kun toimme sen kotiin Lahelasta. Se oli melko varmasti ainoa kerta kun se joi kupista meillä ollessaan. Se oli todennäköisesti ollut juomatta koko automatkan Romaniasta Suomeen. Vaikka vettä on tarjolla ollutkin. Oletan että se on elänyt sellaista elämää että vettä ei vaan ole ollut tarjolla ja on jotenkin pärjännyt. Annoin sille ruuat hyvin märkinä ja aina iltapäivisin reilun satsin piimää että sai nestettä. Silti maha oli lähes aina kovalla koska elimistö oli liian kuiva. Ei auttanut pellavansiemenlima, mutta Levolac hieman helpotti.
Jetsupapasta tuli minulle mieleen Aasi Ihaa joka oli aina surumielinen ja luuli ettei hänellä ole yhtään ystävää. Mutta olipa kuitenkin. Vaikka papan aika täällä jäi lyhyeksi niin siinä ajassa ehti tapahtua niin paljon hyvää että se aika on korvaamaton ja tärkeä. Ja onhan puoli vuotta koiran elämässä oikeastaan aika pitkäkin aika. Kun Jetsupappa sairastui ja kasvain oli suussa jo levinnytkin niin se sai hyvän kuoleman. 
Jetsupappa jätti tyhjän tilan vaikka ei ollut luonamme kuin puolivuotta ja viikon. ”

28.4.2021
Raskaan elämän uuvuttama Luka on tänään saanut vihdoin hyviä uutisia. Häntä odottaa Suomessa ikioma rakastava koti, jossa hän saa viettää eläkepäivänsä ja kokea vihdoin, mitä oikeasti onnellinen elämä on.

Tausta ja tarina
Elämä kodittomana ei koskaan ole koiralle helppoa. Vaarojen lisäksi vastassa on päivittäin vaikeuksia löytää ruokaa ja vettä ja jos itsensä satuttaa, käy selviytyminen lähes mahdottomaksi. Ja jos tästä kaikesta selviytyykin, on aina vaarassa joutua kunnallisten tarhojen rankkurien käsiin, jolloin kuolema on lähes varma asia. Vanha herra Luka asui vuosia vanhan tehtaan pihapiirissä. Luka oli onnekas, sillä eräs rouva huolehti tehdasalueen koirista ja toi heille säännöllisesti syötävää. Eräänä päivänä joku kuitenkin soitti rankkurit paikalle ja niin kaikki tehdasalueen koirat päätyivät läheiselle kunnalliselle tarhalle odottamaan lopetusvuoroaan. Koiria ruokkinut nainen ei kestänyt ajatusta, että hänelle rakkaiksi muodostuneiden koirien elämä päättyisi näin julmasti. Niinpä nainen otti yhteyttä Adinaan ja pyysi, että koirat pääsisivät turvaan Adinan yksityiselle tarhalle Cosobaan. Niin Luka kaveruksineen pelastui odottamaan uutta ihmettä, omaa kotia.

Vuodet kaduilla näkyvät Lukan olemuksesta. Kaiken kokemansa jälkeen Luka tuntuu luovuttaneen, eikä muutto uudelle oudolle tarhalle ole auttanut asiaa. Hän jännittää selvästi ympäriltä kuuluvaa hälinää ja häkkiin ilmestyviä uusia ihmisiä. Niinpä Luka pysyttelee mielellään koppinsa suojassa. Luka on tarhalla hyvin huomaamaton, hiljainen ja hieman eksyneen oloinen. Hän arvostaisi varmasti rauhallista eläkekotia, jossa voisi nukkua rauhassa, syödä hyvin ja sen jälkeen nuuhkia rauhassa lenkkipolkujen tuoksuja. Tarhakäytöksen perusteella on vaikea sanoa onko Luka varsinaisesti arka, vai onko ympäristö vain erityisen epäsopiva vanhalle ja, hämmentyneelle koiralle.


Ennen yhteydenottoa pohdithan tarkasti omat resurssisi koiran adoption suhteen. Koiran hankkiminen vaatii valtavasti sitoutumista parhaimmillaan vuosien ajaksi. Sairastavan koiran hoito on usein kallista ja hoidon tarve voi tulla hyvinkin yllättäen. Koira kaipaa ja tarvitsee seuraasi, joten mietithän tarkkaan onko elämäntilanteesi sopiva koiran tuloon. Koira vaatii myös paljon yhdessä harjoittelua kasvaakseen yhteiskuntakelpoiseksi, joten sinun on oltava valmis panostamaan kärsivälliseen asioiden opetteluun. Joskus koiralla esiintyy myös erilaisia käytöshäiriöitä, joiden poisharjoittelu on vastuullasi.

Tullessaan Suomeen koira on rokotettu kennelyskän, parvoviruksen, penikkataudin, rabieksen, leptospiroosin ja tarttuvan maksatulehduksen varalta. Hän on myös testattu amerikkalaisen sydänmadon, ihomadon (dirofilaria repens), anaplasman, babesian, borrelian, ehrlichian, giardian ja leishmanian varalta. Koira on ennen matkustamista steriloitu/kastroitu, sisä- ja ulkoloishäädetty, sekä mikrosirutettu. Koira saa mukaansa kotiutuessaan EU-lemmikkipassin ja aiemmin luetellut testitulokset.

Jos olet kiinnostunut adoptoimaan jonkun koiristamme, tutustuthan huolellisesti adoption tietoihin sekä adoptioprosessiin ja kotiutumisluentoon. Kun olet harkinnut adoptiota huolellisesti, täytä adoptiohakemuksemme. Olemme sinuun yhteydessä kahden vuorokauden sisällä hakemuksen vastaanottamisesta.