KASPAR
uros | syntynyt noin 2009 | Kotihoidossa Kauniaisissa | noin 30 cm
19.11.2023
Kaspar ehti viettää onnellisen kesän oman ihmisensä kanssa. Syksyn myötä vuodet hiipivät elämäniloisen Kasparin kiinni ja oli aika päästää hänet ikiuneen.
”Voi Kaspar, ihana jääräpappa, pieni suuri mies. Suuret silmäsi, hämmästynyt ilmeesi ja hassut korvasi hurmasivat kaikki.
Olit uskomaton persoona. Viestitit erinomaisen selkeästi mikä miellytti ja mikä ei. Halusit olla kaikessa, siis ihan joka jutussa mukana. Vaikkei elämä taatusti ollut pientä koiraa aina niin hyvin kohdellut, oli sinulla pilkettä silmäkulmassa, siitä ei ollut epäilystäkään. Lisäksi olit tosi rohkea. Vieraat ihmiset, muut koirat, lapset, eläinlääkärikäynnit, autoilu, mölkyn peluu, vedessä kahlailu, seikkailu rappukäytävässä jos ulko-ovi jäi auki…lista on pitkä, et empinyt tai ujostellut. Kolisevat kodinkoneet arveluttivat sen verran, että niiden ääntä oli paras mennä kuulostelemaan jonkun jalkojen viereen, muttei kauas. Vaikka sinulla oli jo ikää, niin kesää kohden piristyit hurjasti ja nautit täysillä mökkielämästä ja hiekkarannalla kulkemisesta. Innostuit jopa spurttailemaan, varsinkin kun lapsivieraita oli paikalla. Vaikka olit pieni ja hauraskin, niin mikään sylikoira et halunnut olla. Nostaa ja kantaa sai jos tilanne niin vaati, muuten liikuit mieluiten itse. Ja mitä pehmeämpi alusta sen parempi, erityisesti lampaantalja oli suuri rakkautesi.
Selvää oli, että koti sinullakin oli joskus ollut. Keittiön merkitys oli hallinnassa ja istahdit nätisti herkkuja odotellessasi. Mitä sitten oli tapahtunut, sitä emme saa tietää, mutta kadulta sinut löydettiin harhailemasta. Tarhalta kertaalleen karkasitkin, onneksi pääsit ehjin nahoin takaisin turvaan.
Melkein vuoden ehdit Suomesssa viettää, ensin kotihoitajan luona ja reilut puoli vuotta loppuelämän kodissa, sitten valitettavasti kuntosi heikkeni niin, että oli aika sinut päästää lähtemään. Toivoin kovasti, että oltaisiin yhteistä matkaa saatu lisää, mutta näin oli nyt tähtiin kirjoitettu. Kiitos Kaspar että olit, kiitos Embla, että Kaspar pääsi Suomeen, kiitos kotihoitaja että sain 10 +++ kotikoiran. Hyvää matkaa Kaspar. Niin ikävä.”
28.3.2023
Suloisella Kasparilla on tänään ollut erityisen paljon syytä olla onnellinen. Ikioma koti ja ihminen ovat nimittäin löytyneet ja pian Kaspar saa viettää loppuelämänsä ainoana, hemmoteltuna ja rakastettuna silmäteränä.
8.3.2023
Saimme Kasparin kotihoitajalta kattavat terveiset:
Kaspar saapui kotihoitoon 17.12. eli hän on ollut nyt pian kolme kuukautta Suomessa. Hän on ollut lähes sisäsiisti alusta lähtien, muutama vahinko on sattunut, mutta pääosin osaa pyytää ulos. Kaspar ulkoilee aidatulla pihalla, hihnalenkeillä käydään Kasparin voinnin ja energian mukaan. Yleensä hän pääsee kerran päivässä tutkimaan lähialuetta. Kaspar nauttii kun saa olla mukana, ja viihtyy myös kuljetuslaukussa kun lenkkeillään. Hän jaksaa kävellä kyllä itsekin, kunhan lenkki on sopivan lyhyt.
Kaspar nauttii ihmisten seurasta ja onkin iloisesti mennyt vastaan kun kylään on tullut vieraita. Kaspar osaa pyytää huomiota, mutta ilmoittaa selkeästi myös, jos ei halua että häneen kosketaan. Kaspar onkin taitava näyttämään mistä tykkää ja mistä ei tykkää, ja Kasparin omistajan tulee ymmärtää koirien kommunikointia. Vaikka Kaspar nauttii ihmisten seurasta ja antaa nostaa ja kantaa itseään, hän kertoo selkeästi milloin haluaa olla rauhassa. Tämä on pieni ukkeli isolla persoonalla!
Kasparin mielestä hitaat aamut ovat parhaita. Pissille hän voi kyllä mennä pikaisesti, mutta sen jälkeen aamupäivä menee nukkumiseen. Kaspar on luultavasti ollut joskus kotikoira, sillä hän osaa esimerkiksi istua kun haluaa herkun, ja hän myös tietää, että kun on tehnyt tarpeet pihalla ihminen avaa hänelle näppärästi oven kun hän sitä vähän raapii. Alussa illat olivat hieman haastavia, kun Kasparilla oli silloin paljon energiaa. Hän oli selvästi sitä mieltä että, illalla voi riehua ja haukkua, kun on nukkunut koko päivän. Nyt päivärytmiä on korjattu ja Kaspar on oppinut, että päivällä tehdään kivoja asioita ja käydään ulkona, illalla sitten rauhoitutaan. Luultavasti tämä myös johtui alkustressistä, koska nyt kolme kuukautta myöhemmin tämä ei ole enää ongelma.
Kasparin mielestä ruoka on ihan parasta, ja alussa hän yritti komentaa meidät antamaan ruokapöydästä hänelle herkkuja. Ruoka-aika on paras hetki päivässä, ja hän myös mielellään istuu keittiössä seuraten mitä ihmiset siellä touhuavat. Aktivointilelut ovat hänen mielestään kivoja ja hän on niissä jo aika näppärä.
Kaspar elää tällä hetkellä kolmen muun koiran kanssa. Hän ilmoittaa haukkumalla perheen muille koirille, jos kokee, että he tulevat liian lähelle. Hän onkin selvästi tarhalla oppinut komentamalla huolehtimaan, ettei jää muiden koirien jalkoihin. Muut koirat ovat Kasparin mielestä lähinnä tiellä, eikä hän haluaisi jakaa leluja tai herkkuja muiden kanssa. Kaspar olisi taatusti onnellisin ainoana koirana.
Yksin ollessa Kaspar nukkuu ja on rauhallinen. Kasparilla on oma tila kun kaikki koirat jäävät kotiin. Hän ei päässyt alussa kulkemaan portaissa, mutta nyt on oppinut senkin. Alaspäin hän ei kuitenkin mene itse, mutta on sen verran viisas että ymmärtää odottaa kunnes joku tulee kantamaan hänet alas. Yöt hän nukkuu pääosin rauhallisesti, joskus pyytää ulos pissille, tulee sen jälkeen sisään ja jatkaa nukkumista.
Kynsiä ollaan saatu hyvin leikata niin, että yksi pitää hänet sylissä ja toinen leikkaa. Kuonokoppaa Kaspar on käyttänyt eläinlääkärikäynnillä, ja se on mennyt hyvin, vaikka koppa ei kuulu suosikkeihin.
Voimme vain spekuloida siitä, mitä Kaspar on kokenut elämässään. Se on selvää, että ihan ruusuinen elämä hänellä ei ole ollut. Kaspar on vähän höpsö, näkö ja kuulo eivät ole enää ihan priimaa, ja välillä huomaa, että hän on ihan jossain omassa maailmassaan. Kasparille paras koti olisi koti, missä saisi olla ainoana koirana ja missä ymmärretään vanhan koiran tarpeita. Kaspar on erittäin tyytyväinen kun hänellä on pehmeä peti, hyvää ruokaa, sopivasti huomiota ja rauhaa.
Kasparilla on jatkuva kipulääkitys ja sydänlääkitys. Lääkkeet hän ottaa hienosti, osa menee ruoassa ja osa piilotetaan herkkuihin.
26.2.2023
Kasparin elämässä on kevään aikana ollut paljon ihmeteltävää. Hammasremontissa poistettiin lopulta kaikki jäljellä olevat hampaat, sillä suu oli Romaniassa päässyt jo todella huonoon kuntoon. Operaatio sujui hyvin ja suu parani hienosti, mutta jääräpäistä Kasparia suun kutina ja kaulurit ärsyttivät suuresti. Niinpä operaation jälkeen parantuminen veikin aikansa, kun pappa osoitti sinnikkäästi mieltään tilannetta kohtaan. Onneksi kärsivällisen ja lempeän kotihoitajan hoivalla toipumisajasta selvittiin ja nyt Kasparin arki on jälleen alkanut palautua normaaliksi. Hän on palannut vanhan miehen rytmiin, jossa suurin osa vuorokaudesta kuluu tyytyväisesti nukkuen.
Kaspar olisi varmasti onnellisimmillaan kodissa, jossa saisi olla ainoana koirana huomion keskipisteenä.
5.1.2023
Kaspar on sujahtanut elämään kotihoidossa hienosti. Hän on löytänyt pehmeimmät nukkumapaikat ja innostunut puuhailemaan aktivointilelujen kanssa. Hän on myös säännöllisesti pihalla ulkoilun lisäksi käynyt hihnalenkeillä ja ulkoilu hihnassa sujuu hyvin. Tietysti matkat ja matkavauhti eivät ole kovin kummoisia, mutta Kaspar rakastaa nuuhkutella ja merkkailla sen minkä jaksaa. Hän on oppinut omaan tyyliinsä pyytämään huomiota ja selvästi nauttii rapsutuksista. Vaikka vanhan Kasparin päivät kuluvat suurimmaksi osaksi nukkuessa, hän on pirteinä hetkinään hyvin huomionkipeä ja haluaa jääräpäisesti olla siellä, missä ihmisetkin. Niinpä hän saattaa esimerkiksi raapia vessan ovea, jos hänet jätetään ulkopuolelle. Hän osaa myös tomerasti haukkuen komentaa ihmisiä seurakseen, joten senkään puolesta kerrostalo ei ole naapureita ajatellen paras vaihtoehto.
Kaspar kävi kardiologilla, missä hänelle määrättiin jatkuva sydänlääkitys. Kunhan lääkitys on ehtinyt hetken vaikuttaa, menee Kaspar seuraavaksi hammashuoltoon. Käynti eläinlääkärillä sujui hienosti ja Kaspar sai kovasti kehuja hienosta käytöksestään. Aiemmin saatu kipulääke onkin selvästi auttanut Kasparin oloa.
20.12.2022
Kaspar saapui Suomeen muutama päivä sitten. Matka oli ymmärrettävästi vanhalle papalle raskas ja hän onkin suurimmaksi osaksi nukkunut ja lepäillyt. Kaspar kävi heti eläinlääkärillä, missä hänelle määrättiin jatkuva kipulääkitys selvien kipuoireiden vuoksi. Seuraavaksi hän on menossa kardiologille, sillä eläinlääkäri huomasi Kasparilla sivuäänen. Vaivoistaan huolimatta Kaspar on heti ottanut kotihoidosta kaiken irti löytämällä pehmeimmät pedit, missä nukkua.
Tausta ja tarina
Eläinten asema Romaniassa on edelleen huono. Vaikka hyviä koteja on yhä enemmän, edelleen löytyy myös paljon perheitä joille lemmikeillä ei juurikaan ole arvoa. Kun vastaan tulee elämänmuutoksia tai koira käy muuten liian työlääksi, kalliiksi tai turhaksi, luopuu surullisen moni edelleen koirastaan. Romaniassa tällaiset ennen omistetut koirat hylätään milloin mihinkin, kadulle tai parkkipaikalle. Näillä koirilla ei ole minkäänlaisia selviytymistaitoja ja surullisen monen elämä päättyy kadulle tai rankkureiden toimesta kunnalliselle tarhalle. Vuoden 2020 keväällä eräs Cosoban tarhaa toisinaan auttava nainen toi tarhalle kadulta löytämänsä pienen vanhuksen. Vain pari päivää myöhemmin pieni vanhus kuitenkin karkasi ja sen jälkeen hänestä ei hetkeen nähty jälkeäkään. Eräänä päivänä Cosoban tarhan ylläpitäjä Adina huomasi kuitenkin sattumalta saman vanhan koiran harhailemassa kadun varressa ja niin Kaspar pääsi uudelleen Cosoban tarhalle turvaan katujen vaaroilta.
Kaspar on sympaattinen vanha uros. Hän rakastaa kaikkia pehmeitä alustoja ja hakeutuu aina ensimmäisenä tyynyille tai sohvalle, jos sellaisia on tarjolla. Kaspar rakastaa ihmisiä ja seurailee tarhalla aina ihmisten jaloissa, kun se vain on mahdollista. Hän pyytää ahkerasti rapsutuksia ja hakeutuu heti vieraidenkin lähelle saamaan huomiota. Kaspar on toisinaan jo hieman höperön oloinen, mutta Adinan mukaan hän kuulee ja näkee vielä hyvin. Kaspar ei juuri välitä toisista koirista, mutta tulee kyllä heidän kanssa toimeen. Onnellisimmillaan hän olisi varmasti joko ainoana koirana tai rauhallisen koiran kaverina.
Kasparilla on niskassa välilevyn pullistuma, johon hän saa jatkuvaa kipulääkitystä. Niska on kuitenkin toisinaan selvästi kipeä, jolloin Kaspar saattaa niskaan koskiessa purra. Kasparin tulevan kodin onkin tärkeää huolehtia, että hän saa vaivalleen sopivaa hoitoa, jota kipuja ei olisi. Vaivastaan huolimatta hän ansaitsisi viettää loput eläkepäivänsä rakastettuna ja hemmoteltuna perheenjäsenenä.
Ennen yhteydenottoa pohdithan tarkasti omat resurssisi koiran adoption suhteen. Koiran hankkiminen vaatii valtavasti sitoutumista parhaimmillaan vuosien ajaksi. Sairastavan koiran hoito on usein kallista ja hoidon tarve voi tulla hyvinkin yllättäen. Koira kaipaa ja tarvitsee seuraasi, joten mietithän tarkkaan onko elämäntilanteesi sopiva koiran tuloon. Koira vaatii myös paljon yhdessä harjoittelua kasvaakseen yhteiskuntakelpoiseksi, joten sinun on oltava valmis panostamaan kärsivälliseen asioiden opetteluun. Joskus koiralla esiintyy myös erilaisia käytöshäiriöitä, joiden poisharjoittelu on vastuullasi.
Tullessaan Suomeen koira on rokotettu kennelyskän, parvoviruksen, penikkataudin, rabieksen, leptospiroosin ja tarttuvan maksatulehduksen varalta. Hänet on myös testattu amerikkalaisen sydänmadon, ihomadon (dirofilaria repens), anaplasman, babesian, borrelian, ehrlichian, giardian ja leishmanian varalta. Koira on ennen matkustamista steriloitu/kastroitu, sisä- ja ulkoloishäädetty, sekä mikrosirutettu. Koira saa mukaansa kotiutuessaan EU-lemmikkipassin ja aiemmin luetellut testitulokset.
Jos olet kiinnostunut adoptoimaan jonkun koiristamme, tutustuthan huolellisesti adoption tietoihin sekä adoptioprosessiin ja kotiutumisluentoon. Kun olet harkinnut adoptiota huolellisesti, täytä adoptiohakemuksemme. Olemme sinuun yhteydessä viiden vuorokauden sisällä hakemuksen vastaanottamisesta.
