HILDA
narttu | syntynyt noin 2007 | Cosoban tarhalla | noin 50 cm
2.12.2024
Hilda sai nauttia omasta kodista yli kolmen vuoden ajan, mutta lopulta aika sai kiinni kultaisen koiran.
”Hilda. Voi Hilda. Mistä edes aloittaisin, miten kertoisin kaiken, kun kerrottavaa olisi niin paljon.
Kaikki alkoi eräänä loppukesän/alkusyksyn lauantai-iltana 2021. Ile vietti muutaman kaverin kanssa saunailtaa, minä loikoilin sohvalla ja eksyin taas kerran selailemaan rescuejärjestöjen sivuja. Mielessä oli kytenyt haave antaa koti vielä seniorikoiralle, nyt kun vihdoin oli oma talo ja suuri, aidattu piha.
Jostain silmät sitten osuivat Hildaan, ja suorastaan riipaisevan surumieliseen kuvaan. Näin heti, että Hildalla oli silmissä jotain häikkää, ja sydäntä kouraisi ajatella vanhaa, vasta tarhalle joutunutta, sokeutuvaa koiraa talvella. Hildasta oli vain lyhyt esittely, mutta se riitti. Näpyttelin hakemuksen siltä istumalta.
Emblasta vastattiin meille nopeasti, ja käytiin läpi paitsi meidän olosuhteet, myös Hildan kunto. Kipeä silmä onneksi poistettaisiin vielä Romaniassa, mutta lisäksi Hildan liikkuminen vaikutti jokseenkin surkealta. Päätös oli silti tehty. Hilda tulisi kotiin.
Ja sitten joitakin viikkoja myöhemmin luovutustilanteessa, kaikesta matkustamisesta taatusti väsynyt ja järkyttynyt Hilda, päätti kaikesta huolimatta kävellä autoon itse, aivan kuin kertoakseen meillekin tulleensa vihdoin kotiin.
Hilda oli jokseenkin surkeassa kunnossa. Likainen, lihakseton, vähän lihava, huonosti kävelevä. Toivoin meille mielessäni edes yhtä yhteistä joulua, se olisi lottovoitto. Hyvin pian kuitenkin Hildan kunto kohentui kuin silmissä. Kävimme lääkärissä hakemassa hyvät kipulääkkeet ja fysioterapiasta vinkit lempeään liikuntaan. Ei aikaakaan, kun surumielisen mummon tilalla viipotti virkeä seniori. Elämä oli Hildaa kovasti kolhinut, se oli selvää. on uskomatonta, että se kaiken jälkeen suhtautui ihmisiin niin lempeän luottavaisesti.
Kotielämä Hildan kanssa sujui alusta asti mutkattomasti. Valjaiden pukeminen, talvitakin pukeminen, hihnassa kulkeminen, sisäsiisteys, eläinlääkärikäynnit.. Kaiken se otti vastaan tyynen hyväksyvästi. Silmään, siihen jäljellä olevaan, syttyi uudenlainen elämänilo, ja tomerasti Hilda pysytteli nuorempien koiriemme perässä, ottaen jopa vähän komentooran roolia, jos leikit meinasivat yltyä vallan villeiksi. Osasipa Hilda yllättääkin, tai pikemminkin järkyttää. Riistaviettisenä koirana sen onnistui nivelrikostaan huolimatta karata aidan yli peurojen perään peräti pariinkin otteeseen, vaikka aitaa korotettiin heti ensimmäisen kerran jälkeen. Lopulta karkailukohtaan vedettiin 2m korkea riista-aita, ja korkeushyppääjä-Hildan karkureissut vihdoin loppuivat.
Luonteeltaan Hilda oli mitä lempein ja rakastavin koira. Sillä oli tapana vaatia rapsutuksia joko tassulla huitoen tai meitä ihmisiä kirputtaen. Hildalla oli tapana kommunikoida ikäänkuin önisemällä, ja se saikin lempinimen Möömis. Monesti iltaisin pötköteltiin yhdessä lattialla oikein pitkiä rapsutteluhetkiä. Samalla nuuhkin Hildan kukkaisparfyymin tuoksuista päätä, ja supisin sen korvaan, kuinka se on maailman kaunein ja hienoin Hilda. Kun meille syntyi vauva, oli Hilda koiristamme ainut, joka suhtautui tilanteeseen tyynen rauhallisesti ja lempeän välinpitämättömästi.
Pikku hiljaa Hildan tahti alkoi hidastua, ja yhä useammin se vaihtoi metsälenkin omalla pihalla köllöttelyyn. Se alkoi myös selvästi kuuroutua. Huonolla kelillä tai liian myöhään Illalla Hildaa ei saanut ulos edes pissalle, vaan päättäväisenä se kääntyi portailla ympäri ja palasi oman pedin lämpöön.
Silti Hildan lähtö tuli kovin yllättäen.
Oli ihan tavallinen iltapäivä. Olin pakkaamassa vauvaa autoon mökkireissun päätteeksi lähellä Kuopiota, kun sain Ileltä puhelun, että Hilda kompuroi ulkona, ja jalalle oli käynyt jotain. Lähdin ajamaan sydän jyskyttäen kohti kotia, mutta vähän ennen Mikkeliä sain lohduttomat uutiset eläinlääkäristä. Lonkka oli sijoiltaan, ja jalassa myös todennäköisesti murtuma. Mitään ei ollut tehtävissä. Hilda nukkui pois Ilen ja äitini saattelemana. Minä tulin kotiin, jossa vastassa olikin kolmen koiran sijaan enää kaksi ja suorastaan huutava tyhjyys. Seuraavana päivänä pääsin onneksi vielä klinikalle jättämään hyvästit, silittämään jo kylmennyttä poskea vielä kerran.
Me saimme sen yhteisen joulun. Me saimme niitä peräti kolme. Me saimme kolme yhteistä, ihanaa, rakkauden, herkkujen ja rapsutustentäytteistä vuotta. Koti on kovin hiljainen ilman tuttua öninää. Vielä pitkään tulen etsimään pediltä huitovaa ja rapsuja vaativaa tassua. Vielä pitkään muistan jalkaa kirputtavien hampaiden nipistelyn. Koskaan en unohda sitä päälaen kukkaistuoksua, enkä kostean kuonon vaativaa tuuppausta.
Kiitos Hilda, kaikesta. Olet maailman kaunein ja hienoin koira.”
Lämpimät osanotot Hildan kodille ja voimia surutyöhön. Kiitos, että Hilda sai kokea kodin ja rakkauden luonanne.
10.8.2021
Hildaa on kohdannut mieletön onnenpotku, sillä hänen ikioma kotinsa on löytynyt. Pian hän saa matkata oman perheensä luo ja elää vihdoin ansaittuja onnellisia eläkepäiviä kaiken kokemansa jälkeen.
Tausta ja tarina
Romaniassa ei ole helppoa elää eläinrakkaana ihmisenä. Apua tarvitsevia eläimiä on joka puolella eikä resursseja auttamiseen ole ikinä tarpeeksi. Yksityiset tarhat ovat ääriään myöten täynnä, eikä tilaa uusille koirille olisi. Kun Cosoban tarhan työntekijä näki Hildan yksinään ja eksyneen oloisena keskellä katua, hän ei kuitenkaan voinut olla auttamatta. Todennäköisesti Hilda oli hiljattain hylätty ja siksi niin hämmentynyt ja ihmeissään.
Löydettäessä Hilda oli huonossa kunnossa. Heti kävi ilmi, että Hildan toinen silmä on sokea. Myöhemmin tutkimuksissa löytyi myös useampi nisäkasvain, jotka poistettiin. On vaikea arvioida paljonko Hildalla on vielä aikaa, mutta tarhaa ylläpitävä Adina toivoo hartaasti, että Hilda saisi vielä kokea onnellisen loppuajan ikiomassa kodissa.
Hilda on tarhalla hyvin hämmentynyt. Ympäriltä kuuluva kova melu ja outo ympäristö ovat selvästi stressaavia ja Hilda vetäytyykin häkissä omaan rauhaansa ja pyrkii olemaan mahdollisimman huomaamaton. Ihmisiä kohtaan hän on lempeä ja ystävällinen. Rapsutellessa Hilda painaa varovasti päänsä kättä vasten, kuin hakien lohtua ihmisestä. Hilda tulee hyvin toimeen muiden koirien kanssa, mutta olisi varmasti onnellisimmillaan rauhallisessa kodissa.
Ennen yhteydenottoa pohdithan tarkasti omat resurssisi koiran adoption suhteen. Koiran hankkiminen vaatii valtavasti sitoutumista parhaimmillaan vuosien ajaksi. Sairastavan koiran hoito on usein kallista ja hoidon tarve voi tulla hyvinkin yllättäen. Koira kaipaa ja tarvitsee seuraasi, joten mietithän tarkkaan onko elämäntilanteesi sopiva koiran tuloon. Koira vaatii myös paljon yhdessä harjoittelua kasvaakseen yhteiskuntakelpoiseksi, joten sinun on oltava valmis panostamaan kärsivälliseen asioiden opetteluun. Joskus koiralla esiintyy myös erilaisia käytöshäiriöitä, joiden poisharjoittelu on vastuullasi.
Tullessaan Suomeen koira on rokotettu kennelyskän, parvoviruksen, penikkataudin, rabieksen, leptospiroosin ja tarttuvan maksatulehduksen varalta. Hänet on myös testattu amerikkalaisen sydänmadon, ihomadon (dirofilaria repens), anaplasman, babesian, borrelian, ehrlichian, giardian ja leishmanian varalta. Koira on ennen matkustamista steriloitu/kastroitu, sisä- ja ulkoloishäädetty, sekä mikrosirutettu. Koira saa mukaansa kotiutuessaan EU-lemmikkipassin ja aiemmin luetellut testitulokset.
Jos olet kiinnostunut adoptoimaan jonkun koiristamme, tutustuthan huolellisesti adoption tietoihin sekä adoptioprosessiin ja kotiutumisluentoon. Kun olet harkinnut adoptiota huolellisesti, täytä adoptiohakemuksemme. Olemme sinuun yhteydessä viiden vuorokauden sisällä hakemuksen vastaanottamisesta.